En ole ikinä nyplännyt. En ole edes kokeillut, vaikka mummultani löytyy nypläystyyny ja muut tarvittavat välineet. Kohta olen asunut kolme vuotta Raumalla, joka on tunnettu pitseistään ja nypläysperinteestään eikä edes käsityökasvatuksen opinnoissa ole ollut nypläystä. Mitä ihmettä?
No, nypläystä pidetään eläkeiläismummujen ajanvietteenä, jossa valmistuu pellavaliinojen pitsireunukset. Ei siis kovin muodikas tai mielenkiintoinen käsityön laji... Tai näin minä itse olen ainakin joskus ajatellut. Ehkä tällaisten mietteiden jälkeen ei tarvitse enää ihmetellä, miksei sitä ole ennen tullut kokeiltua. Jostain se oma mielenkiinto nypläystä kohtaan kuitenkin on noussut - eihän sen tarvitse olla pelkkää liinojen tekemistä, vaan tekniikalla voi tehdä jotain uutta, nykyaikaista. Ihan mitä vaan.
Kevään muiden opintojen kurssitarjontaan tuli pitsinnypläyksen kurssi, jossa aloitetaan aivan alusta. Pohjatietoja ja -taitoja ei tarvitse olla, kunhan ilmaantuu paikalle. Tälle kurssille oli päästävä, vaikka nyt olisi sata muutakin koulujuttua hoidettavana. Koska viime vuoden samainen kurssi ei sopinut silloin omaan aikatauluun, halusin sitäkin kovemmin nyt oppia nypläämään. Olinhan odottanut uutta mahdollisuutta jo vuoden!
Ensimmäinen nypläysharjoitus oli nimeltään kuuden parin utti. Tämä oli helppo homma, kun oppi lyöntijärjestyksen ja oikean kiristyksen.
Nypyläpareja on kuusi eli nypylöitä on 12 kappaletta. Harjoitukseen käytettiin kolmea eriväristä lankaa, jolloin valmiista pitsistä näkyy, miten langat työssä kulkevat. Eivätkä mene nypyläparitkaan niin helposti sekaisin.
Pahville piirrettyä pitsimallia kutsutaan mynsteriksi. Nuppineulojen paikat on rei'itetty mynsteriin valmiiksi.
Valmis kuuden parin utti. Aika siistiä jälkeä ensikertalaiselta.
Eikä nypläystä ollut muuten helppo lopettaa - nimittäin nyplääminen vie täysin mennessään. Sitä vain tekis ja tekis ja tekis...Nypläys on koukuttavaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti