Tennarisukat

Kun ystävä pyytää tekemään hänelle tennarisukat, niin tottakai ne hänelle tehdään. Ensimmäinen ongelma oli tosin langan löytyminen, sillä pinkkiä seiskaveikkaa ei tällä hetkellä myydä ollenkaan  - en sitä ainakaan mistään löytänyt. Äidin lankavarastoista onneksi löytyi kerä pinkkiä ja sukat valmistuivat hujauksessa joulupäivinä. Nämä ovat kyllä veikeän näköiset, joten eiköhän näitä tehdä vielä lisää eri väreissä. Omat täytyy ainakin saada!

Kirjoneulelapaset

Kirjoneule on se neulonnan osa-alue, jota olen harrastanut melko vähän - koska sitä ei ole niin nopea tehdä. Aina silloin tällöin päätän jälleen kokeilla: neulon, totean neuleen liian kireäksi ja puran aikaan saadun tekeleen. Taas oli aika kokeilla, mihin rahkeeni riittävät. Ajattelin, että jos minusta jonain päivänä tulee käsityönopettaja, on minun tämäkin taito osattava. Ongelmani on aikaisemmin ollut siis se, että lankajuoksut jäävät kiristämään ja neuloksesta tulee liian tiukkaa. Tai päinvastoin, silmukoista tulee löysiä, kun yritän jättää pidemmät lankajuoksut. 

Suunnittelin kuvion siten, että lankajuoksuista ei tulisi pitkiä ja kireyttä olisi helpompi hallita. Jotain kehitystä oli viimeisen yrityksen jälkeen tapahtunut, sillä langan kireys pysyi juuri sellaisena kuin pitikin. Ei kiristänyt, ei ollut liian löysää. JES! Mahtava onnistumisen kokemus! 

Voisin neuloa enemmänkin kirjoneuleita, kun ainakin kerran olen siinä jo onnistunut. 

Sinistä kohoneuletta joulupakettiin

Nämä sukat neuloin pikavauhtia muutamassa päivässä, sillä joulu ehti melkein yllättää. Helppoa on onneksi nopsa tehdä ja sukan neulominen onnistuu minulta melkeinpä silmät kiinni, joten paniikkia sukkien valmistumisesta ei tullut. Kuvio on ainoastaan oikeita ja nurjia silmukoita ja mallin muisti äkkiä ulkoa. Itse tehtyä on kiva antaa ja kaikki tarvitsevat villasukkia - sitä mieltä minä olen! 

Näiden sukkien ohjeen löytää Novitan Sukkalehdestä, jossa on monta muutakin ihanaa sukkaohjetta. 

Kusudama-kukkia

Reilu vuosi sitten näin, kun ystäväni taitteli paperista tällaisia kukkia ja kokosi niistä pallon. Olin aivan myyty! Kuinka kaunista saakaan aikaiseksi näin yksinkertaisella tavalla. Päätin, että jonain päivänä minäkin vielä teen sellaisen. Inspiraatio iskikin joulun alla joululahjaideoita miettiessäni. Tässähän olisi mainio joululahja! Enää minulla ei ollut mitään muistikuvaa, millä nimellä ystäväni näitä kukkia kutsui tai miten niitä taiteltiin, mutta onneksi joku neropatti on keksinyt Googlen ja pienen haeskelun jälkeen ohjeet löytyivät. 

Sain Villen mukaan leikkaa-taittele-liimaa -projektiin ja kahdestaan kukan terälehtiä syntyikin melko nopeasti. Tämä on helppoa askartelua, kun samalla voi seurata telkkaria. Vanhan kirjan sivuista syntyy kauniita kukkia ja samalla saa tarpeettomat opukset uusiokäyttöön. 

Tämä pallo kääritään joulupaperiin ja toivotaan, että lahja on mieluinen. 

Enkelisuklaaleivät

Koska jouluna on "lupa" syödä niin paljon kuin haluaa, niin tässä on lisää syötävää joulun varalle. Enkelimuotilla taikinasta sai kauniita keksejä, jotka maistuvat yhtä hyviltä kuin näyttävätkin. Viikon päästä voivotellaankin jo jouluähkyä...

Suklaaleivät

200 g voita

200 g sokeria

1 muna

2 tl vaniljasokeria

3 tl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

250 g vehnäjauhoja

Voiteluun: muna

Pinnalle: raesokeria

Voi ja sokeri vaahdotetaan, muna lisätään jatkuvasti vatkaten. 

Kuivat aineet sekoitetaan ja lisätään siivilän läpi joukkoon. 

Taikina kaulitaan pienissä erissä levyiksi, joista otetaan muotilla kakkuja. 

Voidellaan juuri ennen paistamista munalla ja ripotellaan pinnalle sokeria. 

Paistetaan 175 asteessa.

Piparkakun tuoksua

Toisin kuin korttien askartelu, niin pipareiden koristeluun ei kyllästy ikinä! Ensimmäiset piparit tein Sunnuntain pakastetaikinasta, eikä ole muuten lainkaan huonoa sekään. Pipareiden tuoksu on joulun tuoksu. Seuraavaksi laitetaan glögi lämpenemään ja fiilistellään joulua. 

10 joulukorttia

Joka joulukuu sitä innostuksissaan haluaa näperrellä joulukortteja ja joka kerta innostus loppuu ensimmäisen kolmen kortin jälkeen. Tänä vuonna korttisaldoksi tuli kymmenen, joista osa lähti jo postin mukana viemään joulutervehdystä. Joko ensi vuonna ymmärrän ostaa kortit valmiina...

Pulla päivässä...

... pitää luut piilossa. 

Edellisenä viikonloppuna alkoi pullahammasta ja leivontanäppejä kolottomaan, joten oli pyöräytettävä muutamat pullat. Tuoretta pullaa ei kyllä voita mikään! Koska en halunnut pyöritellä pelkästään tavallisia pullia, tein myös parhaimpia korvapuusteja. Harmi, etteivät ne ole seuraavana päivänä enää lainkaan yhtä hyviä kuin suoraan uunista otettuina.

Bad Piggie

 

 

 

Vihdoinkin mulla on oma possu! Kiitos Novitan joululehdelle, ei tarvinnut itse nähdä vaivaa virkkailla possua omasta päästä. Hah! Tosin Novitan ohjeessa oli virkattu ainoastaan vihreät osat, silmät ja sieraimet oli leikattu ja liimattu huovasta. Minä halusin kuitenkin täysin virkatun possun, joten pientä omaa säätöä sain harjoittaa. Ehkä saan aikaiseksi vielä kaksi muuta hahmoa näistä tunnetuista pelihahmoista...?

Sukkiin väriä!

Kun talvi on kylmä ja pimeä ja pari päivää sitten vielä märkäkin, on ihanaa sujauttaa jalkaan näinkin värikkäät sukat varpaiden lämmikkeiksi. Sukkien etupuolella kulkee palmikoita: kaksi 2-silmukan palmikkoa, yksi 4-silmukan palmikko ja kaksi 2-silmukan palmikkoa. Mallin nappasin äidin vanhoista luottosukista.

Mattoni mun

Tadaa! Vihdoinkin sain viimeistelyt viimeisteltyä ja elämäni ensimmäisen, itse kutomani maton valmiiksi. Jes! Kuukausi sitten sain maton jo pois puista, mutta viimeiset loimilangat tuli solmittua vasta tänään. 

Kyllä siitä matto tulee...

Kangaspuiden paukuttaminen on todella terapeuttista. Miksei kukaan ole koskaan kertonut, kuinka hyvä keino maton kutominen on turhautumien purkamiseen? Kiukku katoaa ja samalla saa hienon maton lattian koristukseksi. 

Satoja solmuja sekä palttina- ja toimikassidosta

Tämä matto on 120 cm leveä ja 224 cm pitkä. Loimilankoja oli 244 - ei siis mikään ihme että solmeiluun meni aikaa. Kun solmii 488 langan päähän solmun, ovat sormenpäätkin hellinä. 

Voiko näistäkin virkata..?

Siinä niitä on, kasa tölkkien klipsuja. Juu-u, just niitä joilla se tölkki saadaan auki. Ja näistä voi tosiaan virkata vaikka iltalaukun. Olin edellisviikonloppuna kansalaisopiston järjestämällä minikurssilla, jossa opeteltiin näiden virkkausta. Ja aivan mahdottoman hienoja asusteita näistä saa aikaan. Opin parikin erilaista virkkaustekniikkaa ja lisää voi keksiä itse. 

Tälläisen kukkasen sain virkattua. Ei heti uskoisi, mistä se on tehty. Aika hieno, vaikka itse sanonkin.

Kun vain olisi aikaa tehdä vaikka se iltalaukku...

Olga-sukat

Googlailin eräänä sunnuntaina sukkamalleja ja törmäsin Olga-sukkiin. Kuinka helposti sitä saakaan näyttävää kuviota aikaiseksi, pelkästään kavennuksilla ja lisäyksillä. 

Omat sukkani neuloin ohjetta muunnellen: jätin nilkasta joustinneuleen pois ja jatkoin kuvioneuletta kahdella keskimmäisellä puikolla myös kantapään jälkeen. 

7 Veljestä Polkka

Kohoraitasukat

Parasta syksyssä on se, kun saa talvikauden ensimmäiset villasukat neulottua. Näiden sukkien ohjeen löydät Novitan kevät 2012 -lehdestä. Minä tein samantien kaksi paria! Vaaleat on neulottu Kotikullan sukkalangasta ja violetit 7 veljeksestä. 

Frillaillaan

Pitipä tätäkin huivilankaa testata ja voin sanoa, että aika ärsyttävää räpellystä. Oikeaahan siinä kokoajan neulotaan, mutta jotenkin Frilly-lanka ei nyt  lunastanut odotuksiani. Kyllähän työ alkoi nopeasti sujua ja muutamassa tunnissa oli valmis huivi käsissä, mutta jokin tässä nyt tökki... Kaunista ja näyttävää jälkeä joka tapauksessa. 

Värikästä kirjailua

Kirjontakurssi ja kurssityön aiheena "Minä ja maailma" eli mikä minulle on tärkeää? 

Lukion jälkeen vietin opistovuoden ja sieltä sain, kasvatustieteiden perusopintojen 25 opintopisteen lisäksi, neljä huippuystävää. He ovat minulle edelleen hyvin tärkeitä ja toivon, että pystyisimme näkemään useammin. Ikävä on, mutta tiedän, että niin myös heillä <3

Kirjaimet ovat näiden ihanien ihmisten etunimien ensimmäiset kirjaimet. Ajattelin ensin, että minunkin R:ni olisi tullut kuvioon mukaan, mutta viittä kuviota oli hankala sovittaa fiksuksi kokonaisuudeksi. Näillä siis mennään.

<3 SPERS <3

Kudottu penaali

Jälleen olen oppinut uutta - tällä kertaa kehyskudontaa. Yksi kudonnankurssin tehtävistä on suunnitella minitekstiili jollain korvaavalla kudonnan menetelmällä, ei siis kangaspuilla. Meillä oli kyseisestä tekniikasta oma tuntikin ja tehtävänämme oli tehdä mallitilkku, jossa tulee esille neljä erilaista kudontapintaa. Alkuinnostuksen potkaisemana päätin toteuttaa minitekstiilin tällä tekniikalla. Eikun tuumasta toimeen!

Loimen luontiin tarvitaan aina kaksi. Yritin tehdä sen yksin, mutta ei onnistunut.

Loimi luotu

Yksi lanka jokaiseen rakoon

Punainen lanka tasoittaa loimen, vaalea kudelanka on
"epäkuranttia", joka puretaan lopuksi pois

Kun loimi on luotu ja "epäkuranttia" on kudottu pari senttiä, voi varsinainen työ alkaa. Minä käytin kahta eri vihreänsävyistä puuvillalankaa kuteena. Reunojen kanssa pitää olla tarkkana - ei saa kiristää liikaa, muuten työ alkaa kutistumaan. 

Kun kappale on halutun mittainen, katkaistaan loimilangat ja solmitaan ne. Lopuksi leikkasin hapsut kokonaan pois, koska ne eivät olisi kovin käytännölliset penaalin sisuksissa, vai mitä? 

Sitten istumaan ompelukoneen eteen ja ompelemaan. 

Ja voilá, penaali on valmis!

Lauantain pitsapäivä

Lauantain ruoanlaitto-ongelmat hoituvat helposti pitsan valmistuksella. Ja pohjahan tehdään tietysti itse. Tällä kertaa täytteeksi valikoitui jauhelihaa, tomaattia ja ananasta. Nams!

Pitsapohja (uunipellillinen): 

5 dl vehnäjauhoja

4 tl leivinjauhetta

suolaa

4 rkl öljyä

2 dl kylmää vettä

(Taina Jääskeläinen: Opiskelijan keittokirja)

Neulakintaat

Käsityökasvatuksen aineopintojen lankatekniikka-kurssilla tutustuimme neulakinnastekniikkaan. Tämä on hyvin vanha ja perinteinen tekniikka, joka on ilmeisesti tunnettu ympäri maailman jo tuhansien vuosien ajan. Tästä huolimatta en itse ollut kuullut tästä tähän mennessä yhtään mitään... Ei siis kovin käytetty tekniikka ainakaan täällä, mistä olen kotoisin. 

Nimensä mukaisesti kintaat valmistetaan neulalla - et tarvitse siis muuta kuin neulan ja villalankaa. Tekniikkaan on oma kinnasneulansa, mutta ryijyneula toimii yhtälailla. Pujottelemalla lankaa edellisiin lankalenkkeihin syntyy neulakintaalle tyypillinen neulepinta. Kintaiden tekeminen aloitetaan kärjestä ja jatkuu spiraalina ranteeseen. 

Kuten uuden opettelu aina, tälläkin kertaa alku oli hyvin hankalaa. Vie oman aikansa, että tajuaa tekniikan idean ja löytää oikeanlaisen käsialan. Minä tein muutamankin mallitilkun ennen kuin hoksasin, kuinka saan sopivan näköistä pintaa aikaiseksi. 

Lanka: Viking of Norway - Naturgarn

Langan menekki: 100 g eli kaksi kerää

Mm. näiltä sivuilta löytyy ohjeita neulakintaisiin: 

Neulakintaat

Käspaikka

Viikonlopun patalappu-satoa

Uusin Suuri Käsityö -lehti (9/2012) kolahti postiluukusta viime viikolla ja näiden ihanien patalappujen ohjeet pääsivät heti testaukseen. Nämä valmistuivat nopeasti Superpesistä katsellessa, sillä yksinkertainen malli oli helppo muistaa ulkoa. Näitä pitää tehdä lisää!

Marabou-suklaakeksit

125 g voita

3/4 dl sokeria

3/4 dl fariinisokeria

2 tl vaniljasokeria

2 munaa

3 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

200 g Marabou-maitosuklaata

Kahvipöydän suklaiset herkut

Alkuperäisen ohjeen löydät täältä.

Tiramisu - osa 2

Uusi yritys uudella ohjeella. Tällä kertaa oli maun lisäksi kohdallaan myös ulkonäkö, huippua! 

Resepti: Valio Koekeittiö

Sovelsin ohjetta hiukan: pohjataikinaan lisäsin 3 rkl kaakaojauhetta, liköörit jätin kokonaan pois ja lisäsin täytteeseen yhden sitruunan raastetun kuoren.

Pupujussikka

Koko kesän kestänyt virkkaustyö on vihdoin valmis! Viime kesänä virkkasin ystävälleni samanlaisen pupun  (tosin sinisenä) synttärilahjaksi ja piti minunkin omani saada. Alkuinnostuksen jälkeen mielenkiinto ja aika kuitenkin katosivat ja valmistumiseen meni kymmenkertaisesti enemmän aikaa kuin edellis kesänä.

Pupun virkkausohje löytyy tämännimisestä opuksesta:

Susan Copper: Virkkaa uusvanhaa. 30 viehkeää vintage-ohjetta.

Tiramisu - osa 1

Tiramisu on mielestäni mahdottoman hyvää, mutta aiemmin en ole kokeillut kyseisen herkun tekemistä. Mutta viime sunnuntaina tuli ensikokeilu vihdoin tehtyä. Kesäisen auringonottopäivän jälkeen teki mieli jotain makeaa ja kaivoin Pirkan leivontakirjan esiin.

Jokin meni kuitenkin vikaan - komeus ei nimittäin pysynyt muodossaan! Täyte jäi veteläksi ja lopputulos on tässä:

Mutta hei, ainakin maku oli kohdillaan! ;) 

Ei muuta kuin uutta yritystä kehiin. 

Ohje löytyy myös täältä.

Pinkki liina

Se on jännä, miten silloin tällöin iskee innostus tehdä käsitöitä jollain tietyllä tekniikalla. Minuun on tällä hetkellä iskenyt virkkausinto - haluaisin koko ajan virkata kaikenlaista pientä ja sievää. Harmi vain, ettei aika ja energia riitä kaikkeen.

Kuukausi sitten sain päähänpiston pitsiliinasta. Halusin kämppäni pikkupöydälle uuden liinan ja uutta väriä. Ei auttanut muu kuin suunnata kirjaston virkkauskirjojen hyllylle. Sieltä löytyi kuin löytyikin silmääni miellyttävä malli ja kirja lähti mukaani. Kotimatkalla piti tietenkin käydä heti ostamassa lankaa, Novitan pinkkiä Kotiväkeä. Valitsemani malli oli palaliina, mitä kirosin jo etukäteen, sillä tiesin tuskastuvani palojen virkkaukseen. Mutta pitäähän sitä jokin haaste itselleen asettaa, eikös? 

Tämän näköisiä kukkasia virkkailin 15 kappaletta ja pieniä välikukkasia kahdeksan. Pikkukukkaset virkattiin kiinteillä silmukoilla kiinni isompiin. Isojen kukkien välit kiinnitin neulalla ja langalla. Ohje oli hieman puutteellinen ja jälkeen päin ajateltuna olisin virkannut isommatkin kukat samantien kiinni toisiinsa. Silloin olisi säästynyt aikaa ja hermoja liinan kokoamisessa. 

 Pinkkiä piristystä päivään!

Pitsikippo

Ihastelin alkukeväästä Tiimarin hyllyllä olevia pitsikippoja - aiemmin en ollut törmännyt vastaaviin. Melkein ostin yhden itselleni, mutta tajusin, että osaanhan minä tuollaisen itsekin tehdä. Vihdoin oli aikaa ja sain tartuttua virkkuukoukkuun. Muottina käytin lasikulhoa, jonka päälle sovittelin vähitellen valmistuvaa pitsiliinaani. Silmukoita tuli herkästi lisättyä liikaa ja purkuhommiksi meni pariin kertaan.

Kovetin liinan muotoonsa sokeritärkillä. Ensimmäisellä kerralla sokeria oli liian vähän, mutta toisella kerralla laitoin sokeria yhteen desilitraan kuumaa vettä niin paljon kuin siihen suinkin liukeni. Ja onnistui!  Nätti siitä tuli.

Suklaamuffinssit

Pitkästä aikaa mieleni teki leipoa jotain - viime kerrasta olikin jo aikaa. Löysin kaapistani 100 grammaa leivontasuklaata, joka on joskus jäänyt jäljelle aiemmista leivonnoista. Tänään käytin sen suklaamuffinssien raaka-aineeksi. Näiden muffinssien ohjeen löysin Kotikokin-sivuilta.