Kirjoneule on se neulonnan osa-alue, jota olen harrastanut melko vähän - koska sitä ei ole niin nopea tehdä. Aina silloin tällöin päätän jälleen kokeilla: neulon, totean neuleen liian kireäksi ja puran aikaan saadun tekeleen. Taas oli aika kokeilla, mihin rahkeeni riittävät. Ajattelin, että jos minusta jonain päivänä tulee käsityönopettaja, on minun tämäkin taito osattava. Ongelmani on aikaisemmin ollut siis se, että lankajuoksut jäävät kiristämään ja neuloksesta tulee liian tiukkaa. Tai päinvastoin, silmukoista tulee löysiä, kun yritän jättää pidemmät lankajuoksut.
Suunnittelin kuvion siten, että lankajuoksuista ei tulisi pitkiä ja kireyttä olisi helpompi hallita. Jotain kehitystä oli viimeisen yrityksen jälkeen tapahtunut, sillä langan kireys pysyi juuri sellaisena kuin pitikin. Ei kiristänyt, ei ollut liian löysää. JES! Mahtava onnistumisen kokemus!
Voisin neuloa enemmänkin kirjoneuleita, kun ainakin kerran olen siinä jo onnistunut.
